Hylkysukellus

Trooppisissa sukelluskohteissa pinnan alla riittää nähtävää aina koralleista eksoottisiin kaloihin. Vedet ovat tropiikissa kirkkaita ja näkyvyys on pääosin hyvä. Mikä sukeltajaa sitten Suomessa kiinnostaisi? Jos on kerran päässyt lämpimämpiin vesiin sukeltamaan, voisi ajatella, että kotosuomen jäiset ja sameat vedet eivät juuri houkuttelisi pinnanalaisilla nähtävyyksillään, joita tosiaan samean veden vuoksi on hankala edes havaita. Vaikka Itämeressä ei eksoottisia kaloja uiskentelekaan, löytyy sieltä jotain melkein yhtä upeaa, nimittäin yllättävänkin suuri määrä suhteellisen hyvin säilyneitä hylkyjä.

Hylyt Itämeressä

Itämeren karikkoisille vesille on uponnut vuosisatojen saatossa useita laivoja. Näiden laivojen hylyt ovat säilyneet paremmin kuin Itämerta suolaisempien vesien hylyt, sillä laivamato ei viihdy Itämeren murtovedessä. Koska laivamato tuhoaa aktiivisesti hylkyjä muualla maailmassa, voidaan Suomea pitää kansainvälisestikin ajatellen erinomaisena kohteena hylkysukellukseen. Myös vuoroveden puuttuminen pitää Itämeren hylyt paremmassa kunnossa, sillä vuoroveden liikuttama hiekka ei täällä pääse hiomaan hylkyjen rakenteita.

Varusteet ja kohteet

Hylkysukeltajat käyttävät sukeltaessaan laitesukellusvarusteita. Kohteita löytää esimerkiksi internetin hylky-sivustolta löytyvästä kartasta, johon on listattu tarinoineen Suomesta löytyviä hylkyjä. Yksi näistä on ruotsalainen linjalaiva Gustav Adolf, joka upposi Helsingin ulkopuolelle syyskesällä 1788. Laiva osallistui Suursaarentaistelun jälkeiselle tiedusteluretkelle kahden muun linjalaivan ja neljän fregatin laivueessa. Laivue osui sumuun, jonka hälvettyä venäläiset linjalaivat olivat päässeet ihan lähelle. Gustav Adolf jäi venäläisten vangiksi, mutta koska sen ankkuri oli juuttunut pohjaan, eivät venäläiset saaneet sitä liikkeelle vaan polttivat sen. Nykyään sen hylkyä pääsee tutkimaan hylkypuistossa Harmajan edustalla.