Erilaisia sukellusmuotoja

 

Sukellus on matkustelun lisääntyessä nostanut huomattavasti suosiotaan harrastuksena myös suomalaisten keskuudessa. Yhä useampi etelänmatkalle lähtevä liittää lomaansa jonkinlaista vedenalaista toimintaa, olipa kyseessä sitten laitesukellus tai snorklaus. Intohimoisimmat sukeltajat toteuttavat harrastustaan toki myös Suomessa, missä sukellusolot tosin poikkeavat huomattavasti esimerkiksi Thaimaan ja Karibianmeren kohteiden turkooseista vesistä.

Perinteiset sukellusmuodot

Sukellus tarjoaa upeita elämyksiä pinnan alla. Snorklatessa eli pintasukellusta harrastettaessa vedenalaista maailmaa pääsee ihailemaan pinnan tuntumasta hyvin yksinkertaisilla apuvälineillä. Snorklaukseen riittää silmikko ja yksinkertainen snorkkeli eli hengitysputki, joka mahdollistaa pitkäaikaisen hengityksen kasvot vedenpinnan alapuolella. Pintasukelluksessa hengitys tapahtuu suun kautta, ja hengitys nenän kautta estetään usein nenän yli ulottuvalla silmikolla eli sukelluslaseilla. Vaikka kyseessä onkin pintasukellus, voi snorklatessakin sukeltaa syvemmälle. Tällöin pintaan palatessa snorkkeliin jäänyt vesi tulee puhaltaa pois, jotta hengitystä putken kautta voidaan jatkaa. Snorklaus on suosittu aktiviteetti etenkin kirkkaan turkoosin meriveden sisältävissä matkakohteissa, joissa pinnalta käsin pääsee ihastelemaan vaivatta erikoisia kalalajeja ja värikkäitä koralleja. Snorklaus ei vaadi erityisiä kursseja, lupia tai taitoja, vaan perushyvä uimataito riittää.

Vapaasukelluksella tarkoitetaan sukellusta ilman laitteita. Yksinkertaisia apuvälineitä, kuten maskia ja räpylöitä voidaan käyttää, mutta hengitys tapahtuu ainoastaan omien keuhkojen varassa. Vapaasukellus on kasvattanut suosiotaan myös urheilulajina, ja siinä kilpaillaan sekä pituus- että syvyyssukelluksessa. Suomessa järjestettävistä kilpailuista ja vapaasukellustapahtumista saa lisää tietoa Sukeltaja.fi-sivuilta. Pituussukelluksen virallinen maailmanennätys on 281 metriä (Goran Colak, Kroatia) ja syvyyssukelluksen 126 metriä (Alexey Molchanov, Venäjä). Ranskalainen Stephane Midsuf on pidättänyt hengitystään veden alla huikeat 11 minuuttia ja 35 sekuntia.

Laitesukellus eroaa vapaasukelluksesta siten, että siinä käytetään erityisiä apuvälineitä, jotka mahdollistavat hengityksen veden alla. Turvallisuussyistä laitesukellus edellyttää sukelluskurssin käymistä. Lisää tietoa kursseista saa esimerkiksi edellä mainitulta Sukeltaja.fi-sivustolta. Sukeltajalla on selässään yleensä kaksi paineistettua, 6-15 litran vetoista teräksistä kaasusäiliötä. Säiliöt voidaan valmistaa myös alumiinista ja ne sisältävät paineistettua ilmaa.

Lisäksi varusteisiin kuuluu paineilmasäiliöihin yhdistetyt annostimet / hengityssäätimet / regulaattorit, joiden kautta säiliöistä sisään hengitetty ilma puhalletaan pois. Lisäksi on olemassa suljetun kierron laitteita, jotka ottavat talteen myös uloshengitysilman sisältämän hapen ja suodattavat siitä hiilidioksidin pois. Tällaisten laitteiden avulla sukellusta voidaan jatkaa perinteistä, noin 45 minuutin kestoista sukellusta huomattavasti pidempäänkin. Varusteisiin kuuluu myös erilaisia mittareita, joista tärkeimmät ovat painemittari, syvyysmittari sekä kello. Nykyisin käytetään myös erilaisia sukellustietokoneita, jotka ovat osittain korvanneet perinteiset mittarit. Veden lämpötilasta riippuen laitesukelluksessa käytetään useimmiten myös märkä- tai kuivapukua sekä ilmaa sisältävää nostoliiviä. Muita tarpeellisia välineitä ovat maski, räpylät, valaisin ja sukelluspuukko.

Haastetta perinteiseen sukellukseen uusilla aktiviteeteilla

Mikäli perinteiset sukellusmuodot on jo niin sanotusti nähty, eikä erikoisissa kalalajeissa ja värikylläisissä koralliriutoissa riitä enää jännitystä, on nyt mahdollista kokeilla myös erikoisempia sukellusaktiviteetteja. Karibialla sukellukseen voi nimittäin liittää esimerkiksi pokerin peluun.

Deep Water Series of Poker pelattiin Karibianmeren kirkkaan turkoosissa vedessä neljä metriä vedenpinnan alapuolella. Painotetut pöydät, vedenkestävät kortit, painotetut pelimerkit, pelaajat sukellusvarusteineen – ja maailman ensimmäinen monipöytäinen vedenalainen pokeriturnaus saattoi alkaa. Mikäli mielii istahtaa näihin erikoisiin pokeripöytiin, kannattaa sukellustaitojen lisäksi hankkia myös hyvät pelitaidot mm. tutustumalla perusteellisesti pokerin sääntöihin – olisihan se ikävää vaivautua paikalle vain toteamaan, että maskinkin takana piiloteltavaa pokerinaamaa on harjoitettava. Pelipöydässä istuvat muut pelaajat eivät ole mitään amatöörejä, eikä sukellustaidoilla vielä viedä potteja, vaikka mukaan tapahtumaan sattuisi jollakin ilveellä pääsemäänkin.

Mikäli rakastaa sekä sukellusta että taidetta, kannattaa tutustua herraan nimeltään Jason de Caires Taylor. Mies on taiteilija, tarkemmin sanottuna kuvanveistäjä, joka haluaa yhdistää taiteen myös snorklaukseen ja muuhun sukellukseen luomalla vedenalaisia veistospuistoja. Upeita kuvia näistä uskomattomista taideteoksista löytyy Taylorin kotisivuilta. Ensimmäinen ja tähän mennessä suurin veistospuisto sijaitsee Karibialla.

De Caires Taylor kertoo haluavansa tuoda esiin myös ekologisia prosesseja sekä tutkia taiteen ja luonnon välistä monimutkaista suhdetta. Useimmat de Caires Taylorin veistoksista kuvaavat ihmisiä. Veden alla ne toimivat myös ikään kuin keinotekoisina riuttoina houkutellen luokseen erilaisia mereneläviä. Veistokset ovat myös koko ajan alttiita vedenalaisen ympäristön vaikutuksille, ja muuttavat näin ollen ulkonäköään melko nopeasti. Tämä ei kuitenkaan haittaa itse taiteilijaa, vaan päinvastoin on tärkeä osa hänen luomaansa taidekokonaisuutta.